Aamupäivällä suunnattiin krookan-satamaan meripäiville. Myös koira-neiti Hera pääsi mukaan. Meripäivillä nähtiin muutamia muita koiria. Ja paljon tuttuja ja ei-niin-tuttuja. Liityttiin Merikarvian koiraharrastajat Ry:n jäseniksi. Ja Saipa pikku-neiti uuden lelun ja kinkku maistiaiset eräältä mukavalta torimyyjältä.. Tais olla neidin mielestä hyvää, kun meinas aivan leiriytyä kojun eteen. Muuten ostoksia meripäivillä ei tullu tehtyä. Porukat lähti yhden aikoihin risteilylle purjealus Kaljaasi Ihanalla, ja me neidin kanssa kierrettiin tori pariin otteeseen läpi ja käveltiin kotiin, ennen kun kunnolla ehti alkaa ukkostaa..
Iltapäivällä oli ohjelmassa "koirakuiskaaja" Pertti Vilanderin -luento mieslaulajien talolla.. siitä alla hieman lisää:
Ihan alkuun meille kuulijoille selvitettiin "jääkauden" periaatteet. Jääkautta Peetsa suosittelee tapauksille, joilla on selviä johtajuusongelmia. Jääkauden aikana koira ei saa minkäänlaista huomiota omistajaltaan kotioloissa. Ainoat huomiointitilanteet tapahtuvat esim. ulos lähdettäessä, ruokakupilla tmv. tilanteessa, jossa koiralla olisi kova halu tehdä jotakin/mennä johonkin. Tämä on siis aika moista "simputusta" koira kohtaan, koska kun se saa nauttia huomiota, pitäisi sen kuitenkin malttaa pysyä nahoissaan ja olla kärsivällinen. Tämä luonnollisesti kasvattaa koiran kärsivällisyyttä ja palkaksi saa sitten toteuttaa tämän aiotun toiminnan, esimerkiksi mennä ulos taikka aloittaa ruokailun. Jääkauden aikana koiraa ei siis huomioida millään muulla tavalla kotioloissa. Ulkona koiraa voi huomioida, mutta kaikenlainen koiran koulutus on kieltolistalla.
Jääkauden aikana korostetaan siis sitä miten tärkeää koiralle on, että se saa seurata hajumaailman liikkeitä. Tällä pyritään siihen lopputulokseen, että lopulta koira kiinnittää huomionsa muualle toisista koirista ja vastaantulijoista, koska sillä on "tärkeämpää tekemistä".
Koiralla ja ihmisellä on Peetsan mukaan saman tyyppinen laumastatistiikka ja koira pyrkii lähtökohtaisesti määrittelemään laumansa. Koira täytyy siis saada epävarmaksi siitä, onko se tosiaan lauman johtaja vai ei? Meidän ihmisten tulisi siis käyttäytyä kuin koira, ajatellen asioita koiran näkökulmasta. Näin kommunikaatio toimii molemmin puolin.
Hihnassa vetäminen
Tähän luennoitsija suosittelee metallikaulain/nahkahihna tekniikkaa. (Fleksit siis bannaan, jolle liputan kyllä 6-0) Perussääntönä on, ettei remmi saa koskaan kiristyä ohjaajan toimesta ja näitä tilanteita tulisi välttää. Kun koira itse kiristää hihnaa vetämällä, nypätään ja kielletään ei-käskyllä. Koira siis loppujen lopuksi ehdollistetaan; kun hihna kiristyy ja koira tietää EI:n merkityksen, hidastaa se vauhtiaan vaistomaisesti ja keskittyy ohjaajaan. Lopulta siis jo kaulapannan pikku hiljaa kiristyminen (ääni) muistuttaa koiraa siitä, että näin ei kuulu toimia, tästä seuraa epämiellyttävä asia. Ohjaajan velvollisuus on keskittyä koiraan ja lukea sitä jatkuvasti pyrkimyksenä hyvä yhteistyö selkeillä pelisäännöillä. Samalla koira oppii hakemaan kontaktia. Kun mennään eteenpäin, ei nyppäisyä enää tarvita vaan pelkkä ei. (Tämä edellyttää mielestäni sen, että koiran täytyy tosiaan tietää mitä EI tarkoittaa).
Ei:n tulisi kuulostaa jo heti aluksi siltä, että ohjaaja on todella tosissaan. Jos ensimmäinen käsky ei toimi, toistetaan se vielä painokkaammin. Puhutaan, että koiraa pitäisi kehua oikeasta toiminnasta vähintään yhtä paljon kuin rangaista väärästä toiminnasta. Ei:n jälkeen on kuitenkin tietynlainen riski kehumisessa; koska kehun oikea-aikaisuus on erittäin tärkeää on iso riski, että ohjaaja kehuukin koiraa väärästä toiminnasta vahvistaen sitä tahtomattaan/tietämättään. Valtaosa meistä ei kykene oikea-aikaiseen palkkaamiseen joten siksi luennoitsija neuvoo mieluummin välttämään sitä.
Koiran vapaana pitäminen
Jokainen tietää, että vapaana oleminen on koiralle todella tärkeä asia. Kun koira päästetään irti, ei ihmisen tarvitse puhua sille. Rauhallinen kävely eteenpäin pahemmin koirasta välittämättä saa koiran hakeutumaan omistajansa luokse hakemaan kontaktia. Koiraa voi myös lenkin aikana kutsua välillä luokse ja kehua sitä kun se tulee. Yleensä syy siihen ettei koiraa pidetä irti, juontaa juurensa omistajan omista peloista (koira karkaa). Jos kuitenkin käy niin, ettei koira tulekaan kutsuttaessa, neuvoo Peetsa "hylkäämään koiran". Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että omistaja lähtee poispäin koirasta ja jos koira tällöin tulee luokse, häädetään se pois eli erotetaan se laumasta. Tällaisessa tilanteessa häätämisen tulisi tapahtua niin monta kertaa, että koira jää epävarmana ja hädissään paikalleen. Tämän jälkeen koira kutsutaan luokse ja kehutaan sitä kun se tulee. Laumasta karkottaminen on koiralle kaikista pahin rangaistus, koska koira on nimenomaan laumaeläin ja se sisäsyntyisesti ajattelee kuolevansa ilman laumaansa. Häätämisen ja takaisin hyväksymisen jälkeen koira alkaa pitää omistajaansa silmällä ja kulkemaan lähellä.
Ohitustilanteet remmi löysällä; kolinapurkki
Vilanderin koulutusmetodien mukaan edetessä koiralla on tässä vaiheessa takanaan jo viikon jääkausi (jossa näille tilanteille on luotu pohjaa edellisten hajumaailma-ajatusten pohjalta). Tällöin otetaan käyttöön räminäpurkki. Räminäpurkkia ei tulisi käyttää toisten samaan laumaan kuuluvien koirien läsnä ollessa ja räminäpurkkia pitäisi käyttää aina ennen ei-toivotun käyttäytymisen alkamista - ei siis koskaan siinä vaiheessa kun koira jo rähisee esim. vastaan tulevalle toiselle koiralle. Pyritään siis keskeyttämään tapahtumaketju jo siinä vaiheessa kun koira keskittyy kiinteästi kohteeseensa (katse kiinnittyneenä ja korvat eteenpäin kohti vastaantulevaa). Tämä siis edellyttää, että ohjaajan täytyy oppia lukemaan koiran käyttäytymistä ja pyrkiä ennakoimaan tilanteita. Kun koira siis kiinnittää huomionsa kohteeseen jo ajatustasolla, pyritään ajatus katkaisemaan kolinapurkin avulla. Räminäpurkkia käytetään aina vasta kiellon jälkeen, eli koiralle pitää antaa mahdollisuus toimia oikein. Koiralle täytyy siis osoittaa, että ohjaaja on tosissaan, eli jos EI ei mene perille, otetaan räminäpurkki avuksi. Koiraa pitäisi pyrkiä opettamaan niin, että se on jokaisessa tilanteessa ohjaajansa hallinnassa.
Räminäpurkin käyttöä Vilander ei suosittele käytettävän kirjaimellisesti koirille, joilla harrastetaan sellaisia lajeja, joissa koiralta odotetaan itsenäistä työskentelyä (esim. agility, haku). Haittavaikutuksina saattaa tulla, että koira ei enää välttämättä irtoa ohjaajastaan. Karkoitusta luennoitsija ei myöskään suosittele metsästyskoirille (jotka käytännössä työkseen toteuttavat niille ominaista toimintaa, eli metsästyskäyttöiset koirat). Jos ohjaajalla on useampi koira, joista vain tietyllä on aiemmin kuvattua ongelmakäyttäytymistä, tulisi nämä tilanteet hoitaa erikseen vain sen ongelmakäyttäytyjän kanssa. Paras ratkaisu Vilanderin mukaan on viedä toiset koirat prosessin ajaksi esim. hoitoon. Jos räminäpurkkia käytetään tilanteissa, joissa lauman toisetkin koirat ovat paikalla, tulisi ne ehdollistaa räminäpurkille positiivisesti, esim. niin, että räminäpurkki lattiaan ja nami viereen. Tämä aiheuttaa sitten käytännössä toisille koirille positiivisen mielleyhtymän räminästä.
Vilanderin mukaan ohjaajalla on 3 sanaa, joita tarvitaan koiran tapakasvatuksessa;
EI: Lopeta kaikki mitä sillä hetkellä teet
TÄNNE: Lopeta kaikki mitä sillä hetkellä teet ja tule luokse
PAIKKA: Älä liiku, ennen kuin saat siihen luvan (tätä voi opettaa esim. ruokakupilla, ovella ulos lähdettäessä ja lenkillä esimerkiksi teiden ylityksissä)
Näiden kolmen sanan lisäksi kaikki muu on Vilanderin mukaan ns. temppukoulutusta.
Kotioloissa koira ei mene hellimisestä pilalle, mutta tietyt pelisäännöt pitää olla selvillä ja niitä noudatetaan aina. Idea on saada koira kunnioittamaan omistajaansa, jolloin mikään ei ole mahdotonta. Kun noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä ei koirankaan tarvitse stressata. Koiralle on ihan sama minkälainen laumahierarkia on, sille muodostuu siinä oma paikkansa lauman muiden jäsenten käyttäytymisen myötä. Koiran velvollisuus ei ole huolehtia laumastaan. Koiralaumassa jos yksilö rikkoo lauman sääntöjä, palauttaa tätä ylempänä oleva yksilö koiran maanpinnalle. Tätä kutsutaan laumahierarkiaksi.
Koiran murrosikä
Murrosiän kynnyksellä koira alkaa kokeilla erilaisia asioita, kuten viestimään eleillään vastaantulevalle koiralle pullistelemalla. Ihmisen klassinen (ja virheellinen) reaktio tässä tilanteessa on kiristää hihnaa, jonka koira tulkitsee "suojele minua tuolta vastaan tulevalta". Tällöin koira siis kokee täyttävänsä velvollisuutensa omistajaa kohtaan rähinöimällä ja pullistelemalla vastaantulevalle. Tätä vastoin omistajan tulisi olla ohituksissa itsevarma johtaja, eikä muuttaa omaa käytöstään jonka koira mieltää epävarmuudeksi. Ohjaajan tulisi opetella lukemaan koiraa esim. tekemällä tilanteita ja tarkkailemalla koiran reagoimista niihin (vrt. luonnetesti). Näin ohjaaja pystyy tunnistamaan koiran tavasta reagoida, onko koira kova vai pehmeä (hermorakenne, toimintakyky, yms..). Kaikki koulutus on aina koirakohtaista ja koulutuksen tulisi tapahtua koiran ominaisuuksien mukaan. Vilanderin mukaan koiran eleet kertovat millä paikalla se kokee laumassa olevansa, esim. jos omistaja tulee kotiin, pomottava koira riekkuu ja hyppii vasten (kunnioituksen puute, dominanttinen ele). Monet omistajat kokevat tämän kuitenkin riemuna ja suurena rakkaudenosoituksena. Kun koira rakastaa ja kunnioittaa omistajaansa, tulee se tervehtimään häntä matalalla heiluen ja pää alhaalla (jopa hieman nöyrän näköisenä).
Kokemäelle yhteydenotot: Seija 050 350 4163 tai Peetsa 0400 596 228. Sähköpostilla peetsa@koiraneuvola.fi, tai seija@pevikan.fi
